Olin ollut jo muutaman vuoden työssä Helsingin Pyhän kolminaisuuden kirkossa, kun minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua kirkkoon historiallisesta näkökulmasta.

Työssäni jouduin tutkimaan pikkutarkasti jokaista ikonia ja kirkonkelloa. Niin olivat ennen minua tehneet vain ikonimaalarit ja valajamestarit. Siksi haluaisinkin kertoa niistä seikoista, jotka on kätketty seurakuntalaisten silmiltä.


Taruntaev_foto1

Blagovest-kirkonkello


Kirkonkellojen soiton jokainen meistä kuulee jo kirkkoa lähestyessään. Pyhän kolminaisuuden kirkko on rakennettu vuonna 1827.

Kirkko on Pushkinin ja Lermontovin ja kaikkien Venäjän tsaarien aikalainen Nikolai I:n valtakaudesta lähtien. Kirkko on nähnyt Kriminsodan, sisällissodan, talvisodat ja molemmat maailmansodat. Hallitsijat ovat vaihtuneet, emmekä voi kuulla heidän ääniään, mutta voimme kuulla kirkonkellojen soiton samanlaisena kuin esi-isämme kuulivat sen.

Yhteensä kellotapulissa on seitsemän kelloa. Viisi niistä on vuodelta 1829 ja kaksi muuta vuodelta 1896.  Jos tapulia katsoo vahtikojun suunnalta, voi nähdä kaksi kelloa. Isompaan, oikeanpuoleiseen on merkitty paino: 10 puutaa, 38 naulaa. (1 puuta = 16,38 kg) Vasemmanpuoleisessa on kirjoitus: Helsingin venäläiselle hautausmaalle lahjoitettu kolme kirkonkelloa. (paino 5-36 puutaa).  Kunniakansalaisen toimesta Fedor Novikov-Samginin toimesta 3-33 puutaa.

Kirkon pääovien puolelta voi nähdä suurimman ja kaksi pienintä kirkonkelloa. Suurin kello on hankittu kauppias I. Grachevin varoilla. Siinä lukee:
Kaikkivaltiaan ja käsittämättömän Jumalan ylistykseksi, hurskaan ja itsevaltiaan koko Venäjän tsaari Nikolai Pavlovichin hallintoaikana Moskovan kaupungissa vuonna 1829 Kristuksen syntymän jälkeen, tulkoon tämä kirkonkello (paino 79 puutaa, 17 naulaa = 1274 kiloa) valetuksi kreikkalais-venäläisten kristikunnan lahjoittajien varoilla Samginin tehtaalla ja lahjoitettavaksi Suomen suuriruhtinaskunnan Helsingfors kaupungin Pyhän kolminaisuuden kirkolle.

Kaikki viisi kirkonkelloa on valettu Moskovassa Samginin tehtaalla. Ne olivat ensimmäisiä, jotka kellotornille asetettiin, ja niiden soittoa saatiin kuunnella lähes 70 vuotta. Tämä kokonaisuus ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään seurakuntalaisten korvaa, ja vuonna 1893 kirkon vanhimman, kauppias A.B. Vorobjevin aloitteesta oli päätetty hankkia kaksi kirkonkelloa lisää. Uusien kirkonkellojen yhteispaino oli 292 puutaa (noin 4700 kiloa). Tuolloin puisen kellotornin kapasiteetti ei enää riittänyt kantamaan sellaista painoa ja se vaihdettiin kiviseen.


Taruntaev_foto2

Helsingin Pyhän kolminaisuuden kirkko

 

Jos kirkkoa katselee Tuomiokirkon suunnalta, ensimmäisenä näkyville avautuu pienempi kirkonkello. Siinä on seuraava kirjoitus: Olkoon pyhitetty Jumalan tahto, jonka kiitos saamme valaa tämän kirkonkellon Pietarissa V. Orlovin tehtaalla vuonna 1896. Paino 31 puutaa 35 naulaa. ”. Toisin sanoen sen paino on 520 kiloa. Kellotornin keskellä on Blagovest - suurin kirkonkello, jonka soitto tänäkin päivänä viestittää seurakunnalle jumalanpalveluksen alkamisesta. Sen kyljessä olevassa kuvassa on Nikolai II ja tämän puoliso keisarinna Aleksandra Fjodorovna sekä kirjoitus:
Suomen suuriruhtinaskunnan ja Viipurin arkkipiispa Antonin siunauksesta, tulkoon tämä kirkonkello valetuksi kuparista ja lahjoitettavaksi Helsingin Pyhän kolminaisuuden kirkolle, muistoksi tsaari Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kruunajaisista 14. toukokuuta 1896, V. Orlovin tehtaalla v. 1986. Paino 260 puutaa, 15 naulaa.

Tuo kirkonkello on ehkä ainoa kaltaisensa entisen Neuvostoliiton alueella säilynyt. Vuoden 1917 jälkeen monia luostareita, kirkkoja ja kirkonkelloja tuhottiin, ja ennen kaikkea neuvostoaikana tuhottiin kaikki mikä muistutti tsaariperheestä. Meidän kirkollamme on näin ollen verraton rikkaus, kirkonkelloon valettu tsaariperheen kuva, jota kirkonsoiton mestarit tulevat ihailemaan läheltä ja kaukaa.

Tämän tiedon olen julkaissut Ortodoksiviesti-lehdessä vuonna 2005. Minua kiinnosti kaikkien kirkonkellojen historia, mutta erityisesti isoimman Blagovest-kellon. Se oli minulta hämärän peitossa, sillä tiesin joitakin faktoja, joista en kuitenkaan voinut tehdä varmoja johtopäätöksiä. En ollut kyllin asiantunteva voidakseni sanoa varmasti, että tuo kirkonkello, jossa on keisaripariskunnan kuva, on ainoa säilynyt koko entisen Venäjän keisarikunnan alueella.


Taruntaev_foto3

Blagovest-kirkonkello


Historiallista aineistoa tutkiessani törmäsin tietokannassa olevaan artikkeliin, jossa luki että:
”Ortodoksiviesti-lehdessä julkaistun ja N. Taruntaevin allekirjoittaman aineiston mukaan, kirkonkellossa olevien kirjoitusten perusteella ilmenee, että kirkonkello on ainoa säilynyt Nikolai II:n kruunajaisiin tilattu kirkonkello”.

Artikkeli oli julkaistu Jaroslavskin tiedekirjaston tiedotteessa, mikä on kirkonkellojen historian tietokeskus ja tekee yhteistyötä Project Harmony Inc:n kanssa. Kuitenkin Jaroslavskin alue kattaa vain pohjoisosan, mukaan lukien Rostov, jossa on paljon tunnettuja kirkonkelloja.

On mahdollista, että Etelä- tai Keski-Venäjän alueella on tehty vastaavia löytöjä. Varmistaakseni asian, kirjoitin soiton asiantuntijoille, Venäjän kirkonkellotaiteen liiton varajohtaja S.A. Starostenkoville ja liiton jäsen, Mariinski-teatterin soittaja M.I. Peskoville. Pyynnöstäni he tarkistivat kaikki tuon ajan kirkonkellorekisterit, selvittivät asiaa vuorostaan alan muilta asiantuntijoilta. Muutaman kuukauden kuluttua sain heiltä seuraavan tiedon: ”Pyhän kolminaisuuden kirkon kellotapulissa on ainoa tilauksesta tehty kirkonkello, jossa on keisaripariskunnan kuva. Vastaavia kelloja ei muualla maailmassa ole.”
Aavistukseni oli ollut oikea. Usean vuoden ajan olen soittanut kelloa, jolla ei ole vertaista yhdessäkään maailman tapulissa!

P.S. 26. toukokuuta 2010 on kulunut 114 vuotta tsaari Nikolai II ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan, Venäjän keisarikunnan viimeisistä kruunajaisista.


Teksti ja foto: Nikolai Taruntaev
Suomennos: Marjaana Nuija


Lähde: Venäjänkielinen Spektr-lehti, N6/2010 (16.6.2010 - 7.7.2010)