hennala-postikortti-1910-luku

Postikortti 1910-luku

Venäjän 22. Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Olhovski totesi 6.12.1908 lähettämässään tilannearviossaan armeijakunnan tehtävän vaikeaksi. Hän vaati Suomessa olevien joukkojen vahventamista.

Pietarin sotilaspiirin päällikkö suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits määräsi 19.12.1908 perustettavan 3. Suomenmaalaisen Tarkk’ampujaprikaatin sijoitettavaksi strategisista ja poliittisista syistä Pietari - Helsinki -rautatielinjalle tehtävänään suojata Suomeen sijoitettujen joukkojen mahdollinen liikekannallepano.

3. Tarkk’ampujaprikaatin perustamiseen liittyen täysin uusiksi joukkojen sijoituspaikoiksi tulivat jo usein suunnitelmissa esiintyneet rautatieristeyspaikkakunnat Riihimäki, Kouvola ja Lahti sekä todennäköinen maihinnousupaikka Tammisaari. Myös Kymijoen rautatiesillan suojaksi Korialle sijoitettiin venäläistä sotaväkeä. Joukkojen lisäämisen vuoksi venäläiset aloittivat Suomessa laajan kasarmirakennusohjelman vuonna 1910, sillä entisten kasarmien majoituskapasiteetti ei enää riittänyt ja ne olivat kokonaan väärillä paikkakunnilla.

Senaatin päätöksellä siirtyi 4. suomenmaalaisen tarkk'ampujarykmentin Lahden komppania vuoden 1909 lopussa Möysäjärven rannalle Ionoffin huopatehtaalle (Möysän Pirtti) sekä 1910 lopulla toinen komppania Nikolainkadun (Vapaudenkadun) varrelle Mattssonin oluttehtaalle. Lahden kaupunki oli asetuksen mukaan velvollinen maksamaan venäläisen sotaväen majoituksesta aiheutuneet kustannukset.

Lahteen saapui kolmen pietarilaiseverstin ryhmän tunnetun arkkitehdin Uno Alancon puheille. Venäläiset pyysivät Alancoa suunnittelemaan ja toteuttamaan Hennalan kasarmialueen. Alanco kieltäytyi isänmaallisista syistä tekemästä töitä venäläisille. Näin Hennalan kasarmialue sai pietarilaisen sotilasarkkitehtuurin. Samanlainen arkkitehtuuri oli määräävänä tekijänä muidenkin kasarmialueiden toteutuksissa 1902 -17.

Kesäkuun 10. päivänä 1910 päivätyllä kauppakirjalla ostettiin Hennalan kasarmialue. Ostajina oli Venäjän Keisarillisen Hallituksen Pietarin Sotilaspiirin Viides Sotilasrakennuskomissiooni. Ostajat tulivat tekemään kauppaa käteisellä rahalla. Aluksi venäläiset suunnittelivat kasarmien sijoituspaikaksi Fellmanin peltoja, koska vuonna 1909 pidetyssä suuressa taisteluharjoituksessa Lahdessa ja sen ympäristössä venäläisten sotilasleiri oli sijoitettu hovineuvos Fellmanin pellolle. Viralliset ostotarjoukset venäläiset tekivät kuitenkin Jaakko Rostisen omistamasta Lounaa-nimisen tilan osasta Möysän järven länsipuolelta sekä Metsä-Hennalan tilasta. Kiinnostusta oli myös Jalkarannan Köllin tilaan. Venäläisten oli kuitenkin lopulta ostettava kosteapohjaiset Jylisevän eli Metsä-Hennalan tilan maat.

22. Armeijakunnan ryhmitys oli valmis vuoden 1914 kesään mennessä. 3. Prikaatin yksiköt olivat Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Lahdessa ja Kouvolassa.

1917 syyskuun lopussa oli venäläisiä joukkoja Lahdessa 8110 sotilasta. Vuodenvaihteessa 1918 aloitettujen kotiuttamisten myötä venäläisten kokonaisvahvuus Suomessa väheni edelleen. Kun Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, olisi sen luonnollisesti pitänyt vetää koko sotaväkensä maasta pois. Mutta Venäjän joukkojen lähteminen Suomesta ennen rauhan solmimista Saksan kanssa ei ollut todennäköistä.

Hennalan kasarmialue - venäläinen varuskunta

Venäläinen sotilasarkkitehtuuri asemakaavoineen toteutettiin tarkasti ja yksityiskohtaisesti: asemakaava suunniteltiin maastoon sopivaksi ja varuskunta-alueiden rakennuskanta sisälsi identtisesti eri tarpeisiin suunniteltuja rakennuksia varuskuntapaikasta riippumatta. Kasarmirakennusten lisäksi rakennettiin kirkko ja kappeli, sairaalarakennus sekä sotilaiden perheiden asuinrakennukset. Tiili valittiin rakennusmateriaaliksi hygieenisyytensä ja kestävyytensä vuoksi. Kasarminalueen rakennusten miehistötilat, tuuletus, vesihuolto, sairaalarakennus, keittiörakennus sekä käymälätilat ja muu hygienia suunniteltiin ja toteutettiin pikkutarkan huolellisesti.

Kun pietarilainen sotilasarkkitehtuuri valitsi perusmateriaalikseen punaisen tiilen, käynnistyivät Von Hausenien omistaman Mukkulan tiilitehtaan työt todelliseen suurtuotantoonsa. Lähiseudun muutkin tiilitehtaat laajenivat Herralassa, Okeroisissa, Oitissa ja toimittivat tiiliä Lahteen. Tiilet tuotiin junalla Hennalan seisakkeelle.

Lokakuun 8. päivänä 1911 laskettiin kasarmin peruskivi venäläisin juhlallisuuksin. Maapohja siunattiin pyhitetyllä vedellä ja kirkon rukouksella. Peruskiven arvellaan olevan Upseerikerhon perustuksissa. Venäläisten rakennusohjelma käsitti kolme kasarmirakennusta, useita esikunta- ja huoltorakennuksia sekä kymmenen henkilökunnan asuinrakennusta. Osa asuinrakennuksista oli nykyisellä asuntoalueella ja osa alueen eteläosassa. Venäläisten upseerikasarmit (rak. 1, 3, 4, 5 ja 6) olivat kolmikerroksisia ja sisälsivät kolme huonetta ja keittiö huoneistoja.

Vuonna 1912 Lahden sotilasrakennuskomitea pyysi kaupungilta vesijohdon pidentämistä kasarmialueen rajalle, sille 11. Suomenmaalaisen tarkk'ampujarykmentin pataljoonalle, joka saapuu 5. elokuuta 1912 uuteen kasarmiin.

venalaisen-komentajan-asunto

Venäläisen komentajan asunto

Tarkk’ampujien komentajalla oli oma talonsa ja muut upseerit asuivat kerrostaloissa. Vanhemmille upseereille kuuluneet rakennukset olivat lähimpänä upseerikerhoa. Aliupseerien rakennus oli kokonaan toisella suunnalla.

Venäläisten kasarmien päätyryhmissä olivat yleensä sisääntulot, portaikot, pesutilat sekä käymälät ja keskiryhmässä luokkatiloja sekä alipäällystön ja vapaaehtoisten huoneet. Lisäksi kasarmeihin kuuluivat majoitussalit.

Varuskuntaan rakennetuissa punatiilirakennuksissa on havaittavissa uusgoottilaista ja klassista tyyliä. Esimerkiksi pataljoonan kasarmeissa rakennusten päätyjen porraspäätyaiheet ja huippulevennykset viittaavat uusgoottilaisuuteen ja yksitoikkoisten julkisivujen keski- ja päätyryhmien sekä majoitussalien kohtien koristeaiheet klassisuuteen.

asuinrakennus_sotilaslaaketieteen_museo

Asuinrakennus, Sotilaslääketieteen museo

1910-luvulla paikalliset kasarmirakennuskomissiot saivat soveltaa rakennustensa malleina joko venäjän sotilaskasarmien päärakennuskomission laatimia tyyppipiirustuksia, muilla kasarmialueilla jo toteutettujen kasarmien suunnitelmia tai omia piirrustusversioitaan. Tammisaaressa, Riihimäellä, Lahdessa ja Kouvolassa on olemassa täsmälleen samanlaisia kasarmi- ja muita rakennuksia.

Vallankumouksen tuoksinassa vuonna 1917, marraskuussa venäläisjoukot poistuivat Hennalasta. Alue ei ehtinyt täysin valmistua ennen vuoden 1918 tapahtumia.

VENÄLÄISET TULIVAT

7.11.1898 Hollolassa syntynyt veturinkuljettaja Arvi Avomaa kertoi haastattelussa 30.12.1977 venäläisten tulosta Hennalaan.

”Olin vielä alle 10-vuotias, kun Hennalan kasarmeista ensimmäisiä alettiin rakentaa. Rakennustöiden edistymistä tuli seurattua varsin läheltä, koska asuin Tornatorilla aivan tulevan kasarmialueen vieressä, Tornatorin lankarullatehtaan asuintaloissa.

Varuskunta-alue sai nimensä talon mukaan, jonka maille se rakennettiin. Talon päärakennus sijaitsi alueen korkeimmalla paikalla siellä, minne venäläiset rakennuttivat myöhemmin kirkon, josta sittemmin on tullut Hennalan sotilaskoti.

Kun maat sitten myytiin varuskunta-alueeksi, niin ensimmäinen muutoksia enteilevä merkki oli se, kun alueella olevaan latoon majoittui neljä venäläistä. Ne olivat ilmeisesti jotain päällysmiehiä, jotka olivat tutkailemassa alueen soveltuvuutta venäläisen varuskunnan tarpeisiin. Alkuun päästyään rakennustyöt näyttivät ainakin ulkopuolisen silmin edistyvän ripeästi. Rakentajina oli aluksi ja varsin pitkälle pelkästään suomalaisia työmiehiä samoin kuin hevosmiehiä. Myöhemmin töihin tuli myös venäläisiä työmiehiä, mikä ei suomalaiskollegoita kovasti ilahduttanut. Melko usein sattui myös suomalaisten ja venäläisten keskinäisiä kinasteluja ja tappelujakin milloin mistäkin asiasta - enimmäkseen kuitenkin iltaisin ja enimmäkseen humalassa. Tornatorin suomalaispojat eivät myöskään hymyillen tyytyneet katselemaan vierestä, kun eräät suomalaistytöt osoittivat vieraanvaraisuuttaan venäläisille.

VENÄLÄISET SOTILAAT

Melko vähän venäläiset sotilaat ja lahtelaiset siviilit olivat tekemisissä keskenään. Tytöistä oli joskus mustasukkaisuusriitoja, kuten venäläisten rakennustyöläistenkin kanssa oli ollut. Vähäiseen kanssakäymiseen vaikutti myös se, että tavallisilla sotilailla oli varsin vähän rahaa käytössään. Sitä paitsi varuskunta oli varsin omavarainen - siellä oli niin leipomo kuin kapakkakin. Upseerimiehet sentään piipahtivat silloin tällöin ainakin Kauppahotellissa ryypyllä.

Toisaalta tuo venäläinen varuskuntaleipomo myös synnytti jossain määrin vuorovaikutusta heidän ja tornatorilaisten välille. Siellä nimittäin tehtiin hyviä ja isoja hapanlimppuja ja me tornatorilaiset kävimme niitä sieltä ostamassa. Kysymys oli tosin selvästi salakaupasta, jonka avulla leipurit ja heitä avustavat varusmiehet pyrkivät hieman saamaan lisää taskurahoja. Paljon he eivät niistä 2 - 3 kilon limpuista pyytäneet - vain 20 - 30 penniä. Limput olivat tosiaan hyviä, mutta kyllä niitten valmistustapa vähän hirvitti. Muutaman kerran mekin pojat näimme, kuinka venäläiset varusmiehet sotkivat taikinaa jaloillaan polkemalla.

Kun joskus meni limpun ostoon tuo 20 - 30 penniä, niin toisinaan me pikkupojat saimme ne takaisin kyyditsemällä venäläisiä - usein humalaisia - potkukelkalla. Me pikkupojat olimme kyttäämässä ns. Lydmanin mäen päällä, jolta laskettelimme lähes varuskunnan portille. Aina toisinaan joku venäläinen kyytiin tuli ja saattoi maksaa siitä jopa 20 penniä.”

Lahti vuonna 1917

Tsaarin valta kukistui 12.3.1917. Tieto vallankumouksesta Lahteen tuli 17.3.1917. Tieto otettiin kaikkialla innostuneesti vastaan. Lauantaiaamuna 17. maaliskuuta puhkesi “vallankumous” Lahdessa. Hennalaan majoitetun rykmentin miehistö otti vallan käsiinsä kasarmilla valiten keskuudestaan 46-miehisen toimeenpanevan komitean. Myöhemmin sotilaspatrullit  riisuivat aseet santarmeilta sekä miehittivät lennättimet.

Kun sotaväen toimeenpaneva komitea oli ilmoittanut järjestävänsä vapautusmielenosoituksen kaupungissa, päätti Lahden sos.-dem.kunnallisjärjestö mennä miehissä kulkuetta vastaan. Lippua seuraten marssi noin 450-henkinen joukko rautatieasemalle, jossa kansanedustaja Airola piti lyhyen venäjänkielisen puheen sotilaille. Tilaisuudessa kohotettiin myös asianmukaiset eläköönhuudot Venäjän ja Suomen vapaudelle. Tämän jälkeen marssi sotaväki marseillesin ja yhä kasvavien eläköönhuutojen saattelemana Kauppatorille. Venäläisten kantamiin lippuihin oli kirjoitettu: Eläköön vapaa Venäjä! Maata ja vapautta! Eläköön vapaus!
Kauppatorilla sotilaat asettuivat riveihin kansanjoukkojen ryhmittyessä heidän ympärilleen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja tohtori Oskar Nordqvist lausui onnittelunsa sen johdosta, että Venäjälle ja Suomelle oli koittanut nyt vapauden aika. Sotilaat kajauttivat eläköönhuutoja, joihin kansa yhtyi. Kaikki tuntuivat iloitsevan valtiollisessa elämässä tapahtuneesta käänteestä.

Maaliskuun lopussa Vallankumouksen uhrien kunniaksi järjestettiin kulkue ja juhla. Juhlaan otti osaa myös Lahden ympäristön työväenjärjestöjä, ja kulkueesta paisui ennennäkemättömän suuri, lehtiarvioiden mukaan noin 9000 osanottajaa. Kauppatorille muodostettiin suuri neliö, jonka keskelle jäi tyhjä kenttä. Tällä kentällä oli puhujanlava, soittokunnat, työväen laulukuoro ja sotilaiden ja työväen valtuutetut sekä sotaväen päällystö. Kulkueessa oli oma paikka entisillä Suomen kaartin sotilailla.

Hennalan Pyhän Nikolaoksen sotilaskirkko

Uusiin sotilaskeskuksiin päätettiin perustaa myös oikeauskoinen kirkko pappeineen palvelemaan sotilaiden ja siviiliväestön sielunhoitoa.

kirkoksi-tarkoitettu-sotilaskoti

Kirkoksi tarkoitettu, nyt sotilaskoti

Hennalaan alueen keskelle, pienelle mäenkumpareelle suunniteltiin ortodoksinen kirkko, joka keskeneräiseksi jäätyään ei koskaan toiminut kirkkona. Asiakirjat eivät kerro, koska varsinaiset kirkon rakennustyöt aloitettiin, mutta urakkasopimuksessa 30.5.1914 mainitaan varatun kirkon muuraukseen 60 000 tiiltä saumauksella urakkahinnan ollessa 18 ruplaa 1 000 tiileltä. Työn otti tehtäväkseen Belogrudovin muurarien artteli. Varsinaista arkkitehtiä ei tiedetä, mutta piirustukset on nähtävästi tehnyt Lahden insinöörikomennuskunta.

Kirkko oli rakennettu punatiilestä ja siinä oli harmaa graniittinen kivijalka. Muodoltaan kirkko oli pitkänomainen ja yksilaivainen. Rakennus oli kooltaan 14,5 x 33 m ja tornien korkeudet kupolimainen 18 m ja suippo 20 m. Rakennuksen sisätilan korkeus 7 m keskeltä. Ulkopuolelta kirkko oli tarkoitus maalata ja sisäpuolelta rapata. Itäpäädyssä, alttarin lisäksi, oli kaksi pientä huonetta, ja länsipäädyssä eteinen sivuhuoneineen, joiden päällä oli pieni parveke, lisäksi pitkillä sivuilla oli ns. kesäsisäänkäynnit. Vesikatto maalattiin vihreäksi ja tornien katot hopean värisiksi. Varsinaiset rakennustyöt edistyivät hitaasti, puutetta oli varsinkin rahasta sekä ammattitaitoisesta työvoimasta.

Ensimmäisen maailmansodan tilanne hämmensi myös rakennustöitä, mutta eri toimitusten osalta työt kuitenkin edistyivät. Kellojen valmistus uskottiin "Heidän Kuninkaallisen Korkeutensa Hovihankkijoille, Kauppa- ja teollisuusyhtymä P. I. Olovjanishnikovin Veljeksille." Kellot 7 kpl tuli valmistaa hyvälaatuisista metalleista ohjeiden ja piirustusten mukaan tarkasti viimeisteltyinä. Kellot tuotiin kesäkuussa v. 1914 Pietarista. Kelloista kaksi suurinta kerittiin nostaa torniin. Suurimpaan kelloon oli valettu Pyhän Nikolaoksen ikoni, joka näin ollen viittaisi tulevan temppelin pyhitykseen, jota ei muuten tarkkaan tiedetä. Kellojen yhteispaino oli 130 puutaa (2119 kg) ja suurimman kellon paino 70 puutaa (1140 kg). Kellojen kustannuksiksi tuli 2.650 senaikaista ruplaa. Valimo hankki kelloihin tarvittavan metallin Pietarin tykistön käytetyn materiaalin varastolta. Kellot saatiin paikoilleen heinäkuussa 1914.

Ikonostaasi, alttaritaulu ja pääosin muukin sisustus tilattiin samalta hovihankkijalta kuin kellotkin. Ikonit tuli maalata leppäpuulle taiteilija Viktor Vasnetsovin (1848 - 1926) Kiovan Pyhän Vladimirin kirkossa olevien alkuperäistöiden esikuvien mukaisesti. Varsinaista ikonien maalaajaa ei tiedetä, mutta ne maalattiin jossain Pietarin ikonimaalausateljeessa. Varmuudella tiedetään, että ikonostaasiin tuli ainakin seuraavat ikonit: Kristus, Kasanin jumalan äiti, Pyhä Nikolaos, Pyhä Mitrofan ja Pyhä ehtoollinen. Alttaritauluksi valmistui Kristuksen ylösnousemusikoni, tämä oli maalattu kankaalle. Ikonostaasin runko oli maalattu valkoiseksi ja koristeltu aidolla lehtikullalla. Kokonaisuuteen kuului lisäksi kaksi, kliirosien eteen pystytettävää pyhimyksenkuvakaappia. Ikonostaasin kokonaisuudessaan tuli olla valmiina lokakuuhun 1914 mennessä. Ikonostaasi tuli maksamaan 3.750 ruplaa paikoilleen asennettuna, jota ei kuitenkaan koskaan suoritettu, sillä olojen sekavuuden vuoksi ikonostaasi jäi varastoon.

hautausmaan-kappeli_p

Hautausmaan kappeli

Kirkko oli tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 1914 joulukuun aikana, mutta työt olivat keskeytyneet jo heinäkuusta alkaen ja vain majoitustiloja kunnostettiin. Kasarmin kirkkoa varten oli hankittu myös hopeinen kullattu ehtoollisastiasto jo hyvissä ajoin ennen kirkon valmistumista. Voi olla mahdollista, että sitä käytettiin kenttäkirkon suuremmissa jumalanpalveluksissa.

Vuosien 1914 - 17 välillä kirkkorakennus oli keskeneräisenä, ja sellaisena se jäikin suomalaisille. Kasarmialue otettiin sotasaaliina vastaan 1918. Rakennus oli keskeneräinen, siitä puuttui osittain välikatto, lämmityslaitteet, ovet ja ikkunat. Ulkoapäin rakennuksen tiiliseinä oli osittain saumattu ja maalattu. Välikatto oli tarkoitettu rapattavaksi. Sisälattia ja portaat puuttuivat.

Rakennusta alettiin muuttaa sotilaskodiksi Carolus Lindbergin suunnitelman mukaan vuonna 1923 ja vihittiin 27.9.1924 nykyiseen tehtäväänsä.

Venäjän kaudesta on jäljellä kasarmialueen eteläpäässä olevan kappelin lähellä oleva venäläisen hautausmaan hautamuistomerkki, jossa on teksti: Eversti Grigori Puskarev, kuollut 19.6.1914. Tovereilta.

puskarevin-hauta

Eversti Puskarevin hauta

Upseerikerhon rakennus

Kasarmialueen peruskivi on todennäköisesti upseerikerhon perustuksissa. Rakennus on varmastikin valmistunut 1912 ja  on toiminut koko ajan upseerikerhona ensin venäläisten upseerikasinona ja Suomen itsenäistymisen jälkeen palvellen suomalaisia upseereja.

Hennalan kasarmialue sijaitsee Lahden kaupungin keskustan eteläpuolella Helsinkiin johtavan maantien varressa.


Teksti: Seppo Toivonen. Sodat ja sotilaat Lahdessa, 2009
Kuvat: Seppo Toivonen