kazarmy_rak_muzei

Kasarmit. Rakennukset 1, 3 ja 5

Hennalan varuskunnan rakentamisen taustalla on Venäjän sotilaspoliittinen tilanne 1900-luvun alussa. Suomella ei ollut omaa sotaväkeä, joten se muodosti houkuttelevan kauttakulkualueen lännestä tulevalle viholliselle. Tämä oli uhka Pietarille, pääkaupungille.

Tilanne Euroopassa kiristyi 1900-luvun alkuvuosina, ja Venäjä päätti korottaa sotilaallista valmiuttaan Suomessa siltä varalta, että Saksa hyökkää Suomen kautta Venäjälle. Suomeen päätettiin sijoittaa armeijakunta siten, että ratkaisevassa strategisessa asemassa olevat rautatiet turvattiin. Suomessa oleskeli enimmillään 125 000 venäläistä sotilasta.

Suomea alettiin linnoittaa, vanhoja kasarmeja täydentää ja uusia kasarmeja pystyttää. Uusia rakennettiin viisi: Riihimäelle, Kouvolaan, Korialle, Tammisaareen ja Lahteen.

Venäjän vuoden 1874 yleistä asevelvollisuutta koskevan säädöksen mukaan sotilaat pyrittiin sijoittamaan siviiliväestöstä erillisiin kasarmeihin. Lahdesta kasarmialuetta katsottiin ensin Fellmanin peltoaukealta, mutta lopulta päädyttiin Metsä-Hennalan tilaan, joka kesäkuussa 1910 lunastettiin Venäjän keisarillisen hallituksen valtuuttamalle Pietarin sotilaspiirin Viidennelle Sotilasrakennuskomissioonille. Kasarmien sijoituksessa painoi lähistöllä oleva rautatievarikko ja Helsinkiin johtava tie. Kasarmeja rakensi Hennalassa parhaimmillaan 3500 miestä. Heistä suurin osa oli suomalaisia.

kasarmirakennus_vanhakuva_muzei

Kasarmirakennus

Venäläiset varuskunnat toteutettiin niin Venäjällä kuin Suomessakin tiettyjen vakiintuneiden kaavojen mukaan. Suomeen toteutetut sotilasrakennukset eivät juuri poikkea venäläisestä kasarmiarkkitehtuurista. Arkkitehtuuri ja rakentaminen olivat melko tiukasti normitettuja.

Venäläiseen sotilasperinteeseen kuului, että kasarmi sommiteltiin paraatikentän ympärille. 1900-luvun alussa tämä perinne alkoi hajota, ja ruutukaavakin alkoi menettää merkitystään. Hennalassa on kuitenkin selvästi nähtävissä jälkiä näistä suunnitteluperiaatteista: osa-alueet on sijoitettu ruutukaavaan, ja hierarkia toteutuu siinä, että kokonaisuus on sijoitettu kirkon ympärille. Kenttä on kuitenkin alueen sivulla, ei keskellä.

Kirkon ohella Hennalan varuskunnan keskusrakennus oli upseerien asuinkasarmien yhteyteen sijoitettu upseerikerho. Sen tarkoituksena oli lisätä upseeriston sisäistä yhtenäisyyttä ja lieventää sotilashierarkioista, erilaisista sosiaalisista taustoista ynnä muista syistä syntyvää kireyttä.

upseerikerho_muzei_p

Upseerikerho

Venäläiset ottivat luultavasti mallia upseerikerhoihinsa vastaavista saksalaisista rakennuksista. Upseerikerho oli huvilamainen, yksikerroksinen ja sisälsi erilaisia vapaa-aikaan ja juhliin liittyviä tiloja, kuten biljardisalin, miekkailusalin, kirjaston, ison ja pienen ruokasalin ja tietysti keittiön. Miekkailusali oli uusi tulokas upseerikerhoissa. Se lisättiin tilaohjelmaan hallitsijan nimenomaisesta tahdosta.

Muista rakennuksista poiketen upseerikerhon pohjakaava oli vapaa, ja sen ulkoarkkitehtuuri kuvasi vahvasti sisätilojen arvoa ja hierarkiaa. Esimerkiksi ikkunoiden koolla ja erilaisilla ulkonemilla ja apsiksilla eli pikku komeroilla esitettiin tilojen merkitystä kokonaissommitelmassa. Miekkailusalin ikkunat olivat julkisivussa kaikkein kookkaimmat. Pieni apsis eli komeromainen ulkonema taasen liittyi naisten vierashuoneeseen.

Upseerikerhon julkisivun keskiakselin vasemmalla puolella oli jokaisessa julkisivussa leveä ulkonema, joka päättyi goottilaisvaikutteiseen attikaan eli räystään yläpuoliseen seinämään, jonka koristeaiheet muistuttavat keskiaikaisia puolustustorneja.

Kaikki Hennalan kasarmirakennukset ovat tiilestä. Lahden lähistön tiilitehtaat saivat valtavat tilaukset. Ilmeisesti tiilet kuljetettiin Hennalan seisakkeelle junalla ja heitettiin mies miehelle rakennuspaikalle. Tiili antoi rakennuksille jylhän, monumentaalisen, hieman ankaran ilmeen, mikä oli tarkoituskin. Valtion mahtia haluttiin korostaa.

Hennalan venäläinen kasarmialue on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ja rakennustaiteellinen muistomerkki.


Teksti: Riitta Niskanen, Lahden kaupunginmuseon tutkija
Kuvat: Seppo Toivosen kokoelma